Ensimmäiset yritykset: 1800-luku ja höyrylaivaliikenteen edelläkävijät
Ensimmäiset säännölliset lauttayhteydet Saksan ja Englannin välille aloitettiin jo 1800-luvulla. Ensimmäisen virallisen lauttareitin perusti 28. elokuuta 1841 Hanseatic Steamship Company, joka lähetti höyrylaivansa Hampuri Hampurin ja Hullin väliselle reitille. Tämä yhteys merkitsi säännöllisen laivaliikenteen alkua kahden silloisen nousevan talousmaan välillä. Odotukset kuljettaa pääasiassa liikematkustajia ja rahtia näiden kahden maan välillä eivät kuitenkaan täyttyneet, ja varustamo joutui hakeutumaan konkurssiin vuonna 1852.
Bremen astui kuvaan lähes samaan aikaan. Bremeniläinen kauppias Eduard Ichon perusti jo vuonna 1843 Bremenin ja Amsterdamin välisen lauttaliikenteen. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1845, perustettiin säännöllinen liikenne Bremenin ja Hullin välille höyrylaivoilla Horsa ja Hengist. Tämäkin hanke kuitenkin epäonnistui, ja höyrylaivayhtiö joutui myymään laivansa Englantiin vuonna 1849.
North German Lloyd: menestyksekkään aikakauden alku
Vaikka Saksan ja Englannin välisten säännöllisten lauttayhteyksien perustamisessa epäonnistuttiin aikoinaan, myöhemmille laivayhtiöille tasoitettiin tietä. Yksi tärkeimmistä laivayhtiöistä, joka lopulta teki läpimurron, oli Bremenissä vuonna 1857 perustettu North German Lloyd. North German Lloyd rakensi ensimmäisinä toimintavuosinaan useita nykyaikaisia höyrylaivoja Saksan ja Englannin väliseen matkustaja- ja rahtiliikenteeseen.
Yksi ensimmäisistä laivoista oli "Adler", joka teki neitsytmatkansa Nordenhamista Lontooseen 28. lokakuuta 1857. Adler oli ensimmäinen Pohjois-Saksan Lloydin valtamerialus, joka aloitti säännöllisen matkustajaliikenteen Weserin alueen ja Englannin välillä. Sitä seurasivat muut höyrylaivat, kuten Möwe, Falke, Condor, Schwalbe ja Schwan. Nämä alukset kuljettivat matkustajien lisäksi myös karjaa ja muita tavaroita.
North German Lloydin Englannin-liikenne oli menestyksekästä 1880-luvulle asti. Höyrylaivat kuljettivat säännöllisesti matkustajia kahdessa luokassa ja tavaraa Bremenin, Nordenhamin, Hullin ja Lontoon satamien välillä. Matkustajamäärät kasvoivat ennen kaikkea Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden lisääntymisen vuoksi, sillä monet siirtolaiset matkustivat Yhdysvaltoihin Englannin kautta.
Argo-varustamo ja kasvava kilpailupaine
Pohjois-Saksan Lloydin Englannin-liikenne siirtyi vuonna 1897 Argo-varustamolle, jonka kotipaikka oli myös Bremenissä. Argo-varustamo valitsi nykyaikaisempia aluksia ja laajensi edelleen reittiverkostoaan. Bremenin ja Hullin sekä Bremenin ja Lontoon välisten yhteyksien lisäksi perustettiin myös yhteydet Skotlantiin, erityisesti Leithiin/Edinburghiin. Laivayhtiö kiinnitti suurta huomiota matkustajien mukavuuteen ja palveluun, erityisesti kasvavalle siirtolaisten ja liikemiesten määrälle.
Argo Reederei -yhtiön höyrylaivat, kuten Albatros, Falke, Reiher, Adler ja Schwan, pystyivät kuljettamaan sekä rahtia että matkustajia. Lisääntyvä kilpailu varustamoiden välillä johti kuitenkin siihen, että Norddeutscher Lloyd otti Argo-varustamon haltuunsa vuonna 1925 ja yhdisti Englannin palvelut osaksi eurooppalaista linjaliikenneverkostoaan. Yhdistämisestä huolimatta Englannin-liikenne säilyi tärkeänä osana varustamon liiketoimintaa, ja alukset jatkoivat viikoittaista liikennöintiä Bremenin, Hampurin ja Englannin välillä.
Sotien välinen aika ja kilpailun lisääntyminen
Sotien väliselle ajalle oli ominaista varustamoiden välinen kova kilpailu. Taloudelliset vaikeudet pakottivat varustamot järjestelemään linjojaan uudelleen 1930-luvulla. Saksan ja Englannin väliset yhteydet kuitenkin jatkuivat, ja Roland Linen ja North German Lloydin aluksilla oli edelleen tärkeä rooli.
Tärkeä virstanpylväs lauttayhteyksien historiassa oli roll-on/roll-off-liikenteen käyttöönotto, joka oli tarkoitettu ensisijaisesti ajoneuvojen ja tavaroiden kuljetukseen. Vuodesta 1963 alkaen Argo varustamo otti käyttöön Saksan ja Englannin välillä nykyaikaisia ro-ro-aluksia, jotka yksinkertaistivat ja nopeuttivat huomattavasti tavaraliikennettä. Nämä alukset oli kuitenkin suunniteltu ensisijaisesti tavaraliikenteeseen, ja matkustajaliikenne jäi yhä enemmän taka-alalle.
Matkustajalauttojen käyttöönotto: PRINS HAMLET ja moderni aikakausi
Uusi luku Saksan ja Englannin välisen lauttaliikenteen historiassa alkoi modernien matkustajalauttojen käyttöönotolla 1960-luvulla. Prins Hamlet -lautta lähti 31. toukokuuta 1969 Hampurista Harwichiin. Tanskalaisen varustamon DFDS Seawaysin liikennöimä lautta tarjosi tilaa 1 032 matkustajalle ja 315 ajoneuvolle ja tarjosi matkustajille suoran yhteyden Pohjois-Saksan ja Kaakkois-Englannin välillä.
Prins Hamlet oli osa niin sanottua Prinzenlinie-merkkistä lauttamerkkiä, jonka alla DFDS liikennöi useita lauttoja Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Näiden lauttojen käyttöönotto oli aluksi menestys erityisesti brittiläisen sotilashenkilöstön ja saksalaisten lomailijoiden keskuudessa, jotka käyttivät lauttoja lyhyisiin matkoihin tai autojensa kuljettamiseen.
Alun menestyksestä huolimatta matkustajamäärät laskivat 1980-luvulla. Halpalentoyhtiöiden tulon ja Eurotunnelin laajentumisen myötä lauttojen houkuttelevuus väheni entisestään. Lisäksi laivoilla kannettavien verovapaiden maksujen poistaminen teki lauttaliikenteestä vähemmän kannattavaa. Vaikka DFDS otti 1990-luvulla käyttöön lisää lauttoja, kuten Duchess of Scandinavia -aluksen, Hampurin ja Harwichin välisellä reitillä, lauttaliikenteen taantumista ei voitu pysäyttää.
Aikakauden loppu: lauttaliikenne lakkautetaan
Viimeinen yritys ylläpitää Saksan ja Englannin välistä lauttayhteyttä tehtiin vuonna 2002, jolloin reitti siirrettiin Hampurista Cuxhaveniin. Tällä toimenpiteellä pyrittiin lyhentämään matka-aikaa Elbellä ja tekemään reitistä taloudellisempi. Tämäkään toimenpide ei kuitenkaan pystynyt pelastamaan lauttaliikennettä. Marraskuun 6. päivänä 2005 Duchess of Scandinavia lähti viimeisen kerran Cuxhavenista, jolloin Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset suorat matkustajalauttayhteydet päättyivät.
Palvelun lakkauttamiseen vaikuttivat monet tekijät: halpalentoyhtiöiden lisääntyvä kilpailu, Eurotunnelin avaaminen, verovapaiden tuotteiden myynnin menetys ja matkustajamäärien lasku tekivät toiminnasta epätaloudellista. Lisäksi suosittiin muita lauttayhteyksiä Belgiasta ja Alankomaista, jotka mahdollistivat lyhyemmät matka-ajat Englantiin.
Nostalgisia
muistoja menneistä ajoista
Saksan ja Englannin välisten lauttayhteyksien historia on muutosten historiaa. Innovatiivisena matkustustapana alkaneesta lauttaliikenteestä kehittyi tärkeä yhteys näiden kahden kansakunnan välillä. Liikenneinfrastruktuurin muuttuessa ja lentomatkustamisen yleistyttyä lauttojen merkitys kuitenkin väheni.
Nykyään Saksan ja Englannin välillä ei ole enää suoria matkustajalauttoja. Viimeisin yritys ylläpitää tätä palvelua epäonnistui vuonna 2005, eikä yhteyksien uudelleen aloittaminen ole näköpiirissä muuttuneiden taloudellisten olosuhteiden vuoksi. Lauttojen muisto on kuitenkin edelleen elossa - ne ovat symboli menneestä ajasta, jolloin matkustaminen Pohjanmeren yli oli vielä seikkailua.